Nuori Suomi

Tutorit auttavat tuoreita valmentajia

Vaasan IFK:n jalkapallojoukkueissa käynnistettiin kesällä valmentajatutorointi. Entinen maajoukkuepelaaja Tommi Kautonen lupautui jakamaan osaamistaan pikkujuniorien valmentajille.

Vaalea, tutunnäköinen mies seisoo nurmikentän laidalla. Komennot kajahtelevat suomeksi ja ruotsiksi. Nuoret miehet vipeltävät pallo jaloissaan kovaa kyytiä.

Ollaan Vaasan IFK:n edustusjoukkueen harjoituksissa. Tutunnäköinen mies on Tommi Kautonen, entinen maajoukkuepelaaja, joka täksi kaudeksi siirtyi Kakkosessa pelaavan VIFK:n valmentajaksi. Heinäkuusta alkaen hän on ollut myös seuran urheilutoimenjohtaja. Aisaparinaan hänellä on Christoffer Kloo, joka myös pelaa joukkueessa.
-Yhdessä suunnitellaan ja vedetään treenit, mutta peleissä minulla on suurempi vastuu kentän laidalla, "Toffe" taas pyrkii toteuttamaan taktiikkaa kentältä käsin, Kautonen myhäilee.

Valmentajan virka on Kautosella osa-aikainen.  Sen lisäksi hän toimii tutorina, vanhempana ohjaajana VIFK:n juniorivalmentajille.
- Tutor-toiminta on erittäin hyvä ja tervetullut kuvio juniorivalmennukseen. Kyseessä on ennen kaikkea
vuorovaikutus; odotan, että myös minä saan eväitä siitä omaan valmennustyöhöni.

Pitkä pelaajaura loi pohjan

Tommi Kautonen, 37, on itsekin varsin tuore valmentaja. Mutta yli 15 vuotta kestänyt pelaajaura Veikkausliigassa, mukana myös muutama A-maaottelu, antavat hänelle rutkasti kokemusta ja auktoriteettia.
- Lopetin pelaamisen FC Lahden riveissä kauden 2006 päätteeksi. Silloin minulle oli selkiytynyt ajatus jatkaa jalkapallon parissa nimenomaan valmentajana. Pelatessani Vaasan Palloseurassa 2000-luvun alussa olin käynyt huippupelaajille tarkoitetun B-tason valmennuskurssin. Ensimmäinen pesti oli toki langennut jo oman peliuran aikana; Kautonen aloitti vuonna 2003 kasvattajaseuransa Lahden Reippaan B-juniorien vastuuvetäjänä.

Muutaman vuoden päästä oli aika siirtyä miesten pariin; syksyllä 2007 hänet tempaistiin liigajoukkue FC Koo-TeePeen peräsimeen. Samalla Kautosesta tuli kokopäiväinen valmentaja. Mutta tehtävä Kotkassa jäi vain yhden kauden mittaiseksi, kun suhteellisen heikolla pelaajamateriaalilla liigaan lähtenyt KooTeePee putosi Ykköseen. - Miesten valmennus on varsin tuloskeskeistä ja joukkuekohtaista. Mutta näkisin, että Suomessa jalkapallovalmentajan pyrkimyksenä on aina myös yksilöiden kehittäminen, olivatpa nämä minkä ikäisiä tahansa. Vanhempanakin voi oppia uutta, ja itse kehityin pelaajana vielä yli 30-vuotiaana, Kautonen sanoo.

Työ tehdään kentällä

Juniorien valmentaminen on kuitenkin täysin eri asia, ja sen periaatteet määräytyvät ikä- ja kehitystasojen mukaan. Vaasan IFK:ssa tutorointi koskee eritoten alle 12-vuotiaiden valmentajia ja ohjaajia. Seurassa on tytöt ja pojat yhteen laskettuina kaikkiaan 17 alle 12-vuotiaiden joukkuetta. Joka joukkueella on vähintään kaksi valmentajaa. VIFK:ssa ei ole erillistä junioripäällikköä, mutta seurassa on laadittu valmentajan käsikirja, jossa kerrotaan, mitä milläkin ikätasolla pitäisi ottaa huomioon.
- Alle 10-vuotiaiden valmennus on paljolti innostuksen sytyttämistä, mihin liittyy tietysti myös ohjaamista oikeisiin suoritustapoihin. Sitä vanhemmilla tulee taidon lisäksi mukaan jo pelikäsityksen harjoittaminen. 16-vuotiailla on usein jo selvät henkilökohtaiset kehittymistavoitteet. Oma jalkapalloajatteluni lähtee siitä, että treenaaminen olisi pelipainotteisempaa, eikä niinkään sitä, että vedettäisiin kiveen hakattua kuviota pisteestä A pisteeseen B, Tommi Kautonen puntaroi.

Kesäkauden aikana hän vieraili 3-4 kertaa jokaisen joukkueen treeneissä.
- En kyttää, tekevätkö valmentajat oikein tai väärin, enkä jyrää kritiikillä ketään maanrakoon. Käymme palautekeskustelun ja puntaroimme sitä, miten he kokevat valmennustilanteen, Kautonen sanoo.
Jalkapallovalmennus ei ole mitään salatiedettä, ja tietoa saa mielin määrin kirjoista ja jopa netistä.
- Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Mutta varsinainen työ tapahtuu aina kentällä, ja pelaajien ja valmentajien kohtaaminen on käytäntöä, jossa on pidettävä silmät ja korvat auki ja suhteellisuudentajun mielessä.

Neuvoja saa antaa ja pyytää

Joillakin seuroilla on ollut tutoroinnin tapaisia käytäntöjä jo pitkään.
- Esimerkiksi Reippaassa meillä oli säännölliset valmentajatapaamiset kerran kuukaudessa. Siellä käsiteltiin tiettyä teemaa tai käytiin muuten läpi treeniohjelmaa ja eteen tulevia ongelmia.

Aikaa jäi myös vapaamuotoiselle keskustelulle, mikä on tosi tärkeää, Kautonen sanoo. Kokeneille valmentajille on usein kertynyt hiljaista tietoa, jonka siirtäminen voi olla ongelmallista. Valmentajat saattavat varoa toisen reviirille astumista; vanhemmat valmentajat arvelevat, että omaehtoinen neuvojen tarjoaminen koetaan herkästi tuputtamisena. Tuoreemmat valmentajat taas pelkäävät kysymistä, koska kenties ajattelevat, että asiaa pidetään itsestäänselvyytenä, joka kuuluisi muutenkin tietää.
- Tällainen noidankehä pitäisi seuroissa ilman muuta murtaa. Olipa kyse mistä tahansa valmentajien välisestä vuorovaikutuksesta, avoin keskustelu on aina hyödyksi. Se ei tarkoita sitä, että toisen mielipiteet pitäisi nielaista purematta, mutta lisää perspektiiviä uudet näkökulmat aina tuovat.  Juniorivalmentajat eivät paistattele samanlaisessa julkisuuden valokeilassa kuin aikuisten valmentajat.

Tommi Kautosen mukaan tutoroinnissa on kyse myös tunnustuksen antamisesta pikkujunioreiden valmentajille.
- Heissä on aivan mahtavia tyyppejä, mutta useinkaan he eivät saa sitä arvostusta, minkä he ansaitsisivat. Palaute on kuitenkin yksi tekijä, joka auttaa jatkamaan valmennustyössä.

Teksti: Jarmo Pasanen. Kuva: Johan Geisor/VIFK web-team



Takaisin

 Tulosta    Jaa Facebookissa    Jaa Twitterissä    Jaa sähköpostilla