KAHDENKESKINEN PUHEEKSIOTTO  

Puuttuminen on välittämistä

Päihteet ovat alaikäiselle aina laittomia ja vaarallisia. Mitä varhaisemmin asiaan puutut, sitä parempi nuoren tulevaisuuden kannalta. Puheeksi ottaminen herättää aikuisessa usein monenlaisia pelkoja: Entä, jos epäilen turhaan? Entä, jos pilaan suhteeni nuoreen ja saan niuhottajan maineen?

Nuori muuttuu murrosiässä niin monella tavalla, ettei aina ole helppo päätellä, johtuvatko ongelmat iästä vai päihteistä. On kuitenkin hyvä kuulostella omia vaistojaan. Jos tuntuu, että nuoren touhuissa ja selityksissä ei kaikki täsmää, on parasta ottaa puheeksi se, mitä on nähnyt ja kuullut. Jos nuori on humalassa, kannattaa kuitenkin odottaa, että hän selviää.

Puheeksiottajan on syytä varautua voimakkaisiin tunteisiin sekä itsessään että nuoressa. Epävarmuus ja pelko nuoren tai hänen vanhempiensa suuttumisesta ovat pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Usein päihteistä puhuminen koetaan niin vaikeaksi, että on pakko turvautua kiukkuun ja vihaan.

Puheeksioton tarkoitus on tuoda ongelma näkyvästi ja ymmärrettävästi esille mahdollisimman varhain. Näin nuori voi saada viestin, että joku todella välittää hänen elämästään. Jos ollaan ajoissa liikkeellä, jo tämä voi riittää. Vanhempien, valmentajien ja muiden aikuisten huolestuminen ja mielipiteet voivat kyseenalaistaa päihteiden käytön hohtoa ja vahvistaa muutosta parempaan.

Kun otat puheeksi

Välittäminen ja huoli ovat ainoat puuttumisen motiivit, ja ne kannatta sanoa myös ääneen. Ääneen voi sanoa myös sen, että nuori on persoonana hyvä tyyppi, vaikka hänen tekemisissään onkin toivomisen varaa. Nuorta ei saa vähätellä tai nolata. Mahdollisten seuraamusten tulee olla yhdessä sovittujen päihdepelisääntöjen mukaiset ja kaikille samat.