Nuorten liikunnallisia toimintamalleja

Nuorten houkutteleminen ohjattuun, säännölliseen liikuntaan koetaan usein haastavana. Miten löytää sellaisia toimintatapoja, jotka houkuttelevat myös vähemmän liikunnasta kiinnostuneet nuoret mukaan. Yleensä tavanomainen kerhotyyppinen toiminta ei houkuttele tarpeeksi, vaan liikunnan tulisi olla vapaamuotoisempaa.

Tässä on esitelty lyhyesti muutamia toimintatapamalleja, joiden avulla voidaan innostaa nuoret liikkumaan.

Liikuntapassi >>

Tapahtumat >>

Vertaisohjaajatoiminta >>

Harrastekerhot >>

Erityistä tukea tarvitsevien harrastekerhot >>

Tarkemmat kuntakohtaiset toimintamalliesimerkit löytyvät
Lisää harrastamisen mahdollisuuksia oppaasta >>
Apua liikuntakerhon käynnistämiseen löydät tästä >>

Liikuntapassi

Liikuntapassilla luodaan nuorille laajoja harrastamisen mahdollisuuksia. Nuori ei sitoudu liikkumaan tietyssä ryhmässä tiettynä aikana, vaan saa itse valita liikuntamahdollisuuksien joukosta itselleen mieluisat lajit ja toimintatavat. Passi toimii nuoren pääsylippuna eri ryhmiin, eri lajeihin ja eri liikuntapaikkoihin. Nuoren ei tarvitse sitoutua yhteen toimintaan.

Tavoitteena on järjestää nuorille liikunnallista toimintaa mahdollisimman monissa toimintaympäristöissä, tuetaan nuorten omaehtoista liikkumista ja tuetaan nuorta oman lajin etsinnässä. Toiminta on yleensä nuorille maksutonta.

Liikuntapassia on käytetty erityisesti taajama-alueilla suurehkoissa kunnissa. Toiminnan kohderyhmänä ovat erityisesti vähän liikkuvat nuoret ja nuoret, jotka eivät liiku liikuntaseuroissa.

Toiminta toteutetaan tavallisesti yhteistyössä kunnan nuoriso- ja liikuntatoimen sekä paikallisten liikuntaseurojen ja muiden liikuntapalveluiden tuottajien kanssa. Kunnalla on usein päävastuu toiminnan organisoinnista. Liikuntapassitoiminnan rahoittaa yleensä pääosin kunta.

Tapahtumat

Tapahtumien järjestäminen on hyvä tapa luoda yläkouluikäisille positiivista kuvaa liikunnasta.
Tapahtumia ovat esimerkiksi erilaiset luokkien väliset puulaakisarjat, liikuntapassitoimintaan
liittyvät kilpailut, liikuntamessut, perhekisailut ja paikan päällä koottavien joukkueiden turnaukset.

Tavoitteena on lisätä nuorten mahdollisuuksia ja tietoisuutta eri liikkumismahdollisuuksista, madaltaa osallistumisen kynnystä ja tuoda seuratoimintaa lähemmäs nuoria.

Tapahtuman järjestää yleensä kunnan liikunta-, nuoriso- tai sivistystoimi, jolloin kunnalla on järjestämisen koordinointi-, järjestämis-, rahoitus- ja tiedotusvastuu. Mukana ovat usein vahvasti myös liikuntaseurat tai paikalliset liikuntayrittäjät. Tapahtumat rahoitetaan yleensä kunnan liikunta- ja nuorisotoimen budjetista.

Vertaisohjaajatoiminta

Vertaisohjaajat ovat toisia nuoria joko omasta koulusta tai liikuntaseurasta. Vertaisohjaajat liikuttavat ja liikkuvat yhdessä muiden nuorten kanssa harrastekerhoissa, välitunneilla ja lajien liikuntakerhoissa. Vertaisohjaaja ei toimi suurena auktoriteettina, vaan luo kaverillisen suhteen muihin nuoriin liikkujiin. Vertaisohjaajia käytettäessä on aina muistettava, että kokonaisvastuu toiminnasta on aikuisilla. Vertaisohjaajat eivät yleensä saa ohjaamisesta palkkaa tai palkkiota, vaan he toimivat vapaaehtoisina tai osana opintojaan.

Tavoitteena on auttaa nuorta löytämään mielekkäitä liikuntamuotoja ja lisätä päivittäistä liikkumista. Lisäksi vertaisohjaajatoiminnan erityisenä tavoitteena on tukea nuorten omaehtoista liikkumista ja
saada nuoria liikkumaan myös perinteisen liikuntaseuratoiminnan ulkopuolella.

Vertaisohjaajatoimintaa järjestetään yleensä koulussa tai seurassa. Koulussa vertaisohjaaja
voi toimia esimerkiksi osana opiskeluaan liikuntakerhossa tai välituntiliikuttajana. Seurassa vertaisohjaaja toimii harrastusryhmässä vapaaehtoisena ohjaten ja opastaen muita lajin pariin.

Harrastekerho

Harrastekerho kokoontuu viikoittain ja kerhoissa kokeillaan eri lajeja tai toiminta voi keskittyä vain yhteen lajiin. Lähes aina toiminta on ei-kilpailullista. Tyypillisiä yläkouluikäisten harrastekerhoja
ovat palloilukerhot, kuntosalikerhot ja tanssikerhot.

Tavoitteena on auttaa nuorta löytämään mielekkäitä liikuntamuotoja, lisätä päivittäistä liikkumista ja rohkaista nuorta liikkumaan omaehtoisesti. Toimintaan tavoitellaan erityisesti nuoria, jotka eivät ole
mukana seuratoiminnassa.

Harrastekerhotoimintamalli soveltuu erityisen hyvin pienehköjen kuntien taajama-alueille.
Toimintaa järjestää yleensä kunta ja paikallinen urheiluseura yhdessä. Vastuut jaetaan tavallisesti niin, että kunnalla on organisointi- ja rahoitusvastuu ja seuratoimijoilla ohjausvastuu.

Kunta rahoittaa toiminnan usein liikunta- ja nuorisotoimen budjetista. Seuroille voidaan
maksaa ohjauspalvelun tuottamisesta. Seura rahoittaa harrastuskerhonsa esimerkiksi
avustuksin ja pienin osallistumismaksuin.

Erityistä tukea tarvitsevien harrastetoiminta

Erityistä tukea tarvitsevien harrastetoiminnalla luodaan liikkumisen edellytyksiä näihin
ryhmiin kuuluville nuorille. Toiminta koetaan usein hankalaksi ja haastavaksi.

Tavoitteena on auttaa koululiikunnan ja urheiluseuratoiminnan ulkopuolelle
jäävien nuoria löytämään mielekkäitä liikuntamuotoja ja lisätä heidän päivittäistä liikkumista. Esimerkiksi monikulttuurisissa nuorten harrastetoiminnan kerhoissa tavoitteena on lisätä yhteisöllisyyttä ja suvaitsevuutta.

Toiminnan kohderyhminä voivat ovat esimerkiksi nuoret, joilla on kehityksen viivästymiä ja motorisia rajoitteita tai maahanmuuttajanuoret, jotka tulevat eri kulttuureista. Erityistä tukea tarvitsevien harrastetoiminnan järjestämisessä kunnilla on usein suuri rooli. Liikuntaseurat ja muut yhteisöt toimivat toiminnan tukena ja yhteistyökumppaneina.