Jari on asialle omistautunut ja erittäin ammattitaitoinen valmentaja, vaativa ja pitkäpinnainen heppu. ”Uimariksi tullaan uimalla!”

. Tavallaan omien lasten myötä tulin mukaan toimintaan. Ensi vaiheessa yritin saada vanhempaa tytärtäni mukaan kilpauintitoimintaa. Hän ei ollut kuitenkaan vielä valmis, mutta minä jäin. Tytär aloitti kilpauinnin sitten seuraavana syksynä.

Valmennan Someron Esan SM-ryhmää. Ryhmässä harjoittelee 7 tyttöä iältään 14-20. Kaikki uimarit ovat vähintään Nourten SM-tasolla.

Syksyllä 1995 aloitin eli 14 vuotta tulee syksyllä täyteen.

Saa olla mukana mielenkiintoisessa urheilumuodossa mukana, auttaa nuorta kehittymään yhä paremmaksi ja kasvaa itsekin siinä samalla. Tärkeää on myös se, että saa olla mukana omien lasten harrastuksessa ja ylipäätään nuorten kanssa tekemisissä.

Vaikeata on se, kun tekee valmennuksellisesti vääriä ratakisuja ja urheilija on lopulta se joka kärsii. Toisaalta virheistä täytyy oppia.

Niitä on tietysti monia, mutta kyllä se ensimmäinen eli oman tyttären ensimmäinen mestaruus vuonna 1999 on kuitenkin se mukavin. Syynä on varmaan se, että uimareiden mestaruuksia ja hyviä sijoituksia on tullut sen jälkeen kymmeniä, mutta kun se oli tuo ensimmäinen suuri saavutus ja se tuli kuitenkin jollain tavalla yllätyksenä, ettei sitä osannut silloin odottaa.

Tietysti on useita mm. Kirsi Leinonen, jonka ryhmään tuli apuohjaajaksi vuonna 1995. Häneltä sain paljon valmennusuran alussa. Ehkä kuitenkin nimeäisin Markku Nikkarisen, jonka esimerkin innoittaman tulin ylipäätään toimintaan mukaan.